Kontakti
Arkisto
- Analyyseja ja teorioita navetasta käsin -
tiistai, marraskuu 18, 2003
Joo, ystäväpiireissä ja työyhteisöissä lymyää usein "HIHA".
Hihalla tarkoitetaan ihmistä, joka roikkuu muiden hihoissa eikä ymmärrä hävitä. Hihan tunnistaa usein seuraavista tekijöistä;
- Hän ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä. Vihjailevat katseet tai sivulauseessa lausutut "Kylläpä mulla on vielä tänään paljon tekemistä" tai "ai ai, joku ei ole käynyt tänään suihkussa..." kimpoilevat Hihasta kuin teflonpinnasta. Hiha seisoo kuin mitään ei olisi tapahtunut, tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen hänestä eroon haluavien seurueessa.
- Hän nauraa muiden jutuille, mutta nauraessaan hän pälyilee muita, eikä suuntaa katsettaan muualle kuten kattoon tai ulos ikkunasta. Hiha suuntaa katseensa pois hauskan jutun kertojasta, koska hän ei ole varma mille tulisi nauraa. Syy miksi hän katselee muita juontaa siitä, että hän haluaa panna merkille huomaavatko muut hänen nauravan muiden mukana. Hiha tuntee suurta tyydytystä huomatessaan jonkun toisen huomaavan hänen nauravan mukana. (Ikävä vain, että tämän teorian mukaan hänet huomaava on myös Hiha!).
- Sarkasmi on hänelle tuntematonta. Hihalle vääräleukaisen kaverin virne naamalla annetut "kehut" kohottavat hänen itsetuntoaan ja antavat hänelle onnistumisen tunteita. Muiden jaetut katseet eivät tarkoita "Ei saatana??", Hihalle katseet kertovat muiden häneen kohdistuvasta jaetusta ihailusta.
- Hihalle ei soiteta, hän ottaa yhteyttä sinuun. Hän kysyy suoraan mitäs olet puuhailemassa ja saatuaan vastauksen ilmoittaa, "No mä voisin vaikka tulla sinne". Hiha ei vaivaudu kysymään onko hän tervetullut.
- Hihoja on kahta lajia, oikeita ja vasempia. Erot syntyvät heidän puheenaiheista ja tavasta esittää ne. Oikea hiha puhuu omista jutuistaan, omalla omituisella tavallaan. Hänen harmikseen Hihan jutut eivät kuitenkaan kiinnosta ketään. Lisäksi hänen tapa esittää asiansa häilyy ankeuden ja ärsyttävyyden jatkumolla. Vasen hiha puolestaan valitsee aina joukosta yhden myötäiltävän ja plagioitavan. Hän kuitenkin onnistuu latistamaan sekä plagioitavan jutut että puhetavan tehokkaasti, saaden muut tuntemaan lähinnä kouristuksenomaista myötähäpeää. Hiha tulkitsee vaivautuneen vääntelehtimisen vessahädäksi, jota ei ole voitu vielä helpottaa, koska muut eivät halua lähteä kun hänellä on hyvä juttu kesken.
- Hiha käyttää usein typeriä sanontoja ja hokee mainossloganeita kuten "Todella Kurkoa!".
- Hiha pukeutuu normaalisti, hän ei erotu joukosta pukeutumisellaan.
- Hiha jatkaa monesti nuoruuden kokoelmaprojektia. Miehillä tämä on useimmiten tyhjien erilaisten kaljatölkkien tai Finlandia-pullojen kokoelma kirjahyllyn päällä. Naiset tilaavat suurimman osan tavaroistaan posti-myynnistä.
Yleisesti ottaen Hihojen olemassaolo ryhmissä edellyttää tiettyä määrää sääliin kykeneviä ihmisiä, jotka luovat heille otollisen toimintaympäristön. Lutkuvasikka on huomannut navetassa varsinkin sikojen olevan usein Hihoja. Lehmät kun ovat perusluonteeltaan sen verran joviaaleja, etteivät viitsi muille ruveta avautumaan.
Hihalla tarkoitetaan ihmistä, joka roikkuu muiden hihoissa eikä ymmärrä hävitä. Hihan tunnistaa usein seuraavista tekijöistä;
- Hän ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä. Vihjailevat katseet tai sivulauseessa lausutut "Kylläpä mulla on vielä tänään paljon tekemistä" tai "ai ai, joku ei ole käynyt tänään suihkussa..." kimpoilevat Hihasta kuin teflonpinnasta. Hiha seisoo kuin mitään ei olisi tapahtunut, tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen hänestä eroon haluavien seurueessa.
- Hän nauraa muiden jutuille, mutta nauraessaan hän pälyilee muita, eikä suuntaa katsettaan muualle kuten kattoon tai ulos ikkunasta. Hiha suuntaa katseensa pois hauskan jutun kertojasta, koska hän ei ole varma mille tulisi nauraa. Syy miksi hän katselee muita juontaa siitä, että hän haluaa panna merkille huomaavatko muut hänen nauravan muiden mukana. Hiha tuntee suurta tyydytystä huomatessaan jonkun toisen huomaavan hänen nauravan mukana. (Ikävä vain, että tämän teorian mukaan hänet huomaava on myös Hiha!).
- Sarkasmi on hänelle tuntematonta. Hihalle vääräleukaisen kaverin virne naamalla annetut "kehut" kohottavat hänen itsetuntoaan ja antavat hänelle onnistumisen tunteita. Muiden jaetut katseet eivät tarkoita "Ei saatana??", Hihalle katseet kertovat muiden häneen kohdistuvasta jaetusta ihailusta.
- Hihalle ei soiteta, hän ottaa yhteyttä sinuun. Hän kysyy suoraan mitäs olet puuhailemassa ja saatuaan vastauksen ilmoittaa, "No mä voisin vaikka tulla sinne". Hiha ei vaivaudu kysymään onko hän tervetullut.
- Hihoja on kahta lajia, oikeita ja vasempia. Erot syntyvät heidän puheenaiheista ja tavasta esittää ne. Oikea hiha puhuu omista jutuistaan, omalla omituisella tavallaan. Hänen harmikseen Hihan jutut eivät kuitenkaan kiinnosta ketään. Lisäksi hänen tapa esittää asiansa häilyy ankeuden ja ärsyttävyyden jatkumolla. Vasen hiha puolestaan valitsee aina joukosta yhden myötäiltävän ja plagioitavan. Hän kuitenkin onnistuu latistamaan sekä plagioitavan jutut että puhetavan tehokkaasti, saaden muut tuntemaan lähinnä kouristuksenomaista myötähäpeää. Hiha tulkitsee vaivautuneen vääntelehtimisen vessahädäksi, jota ei ole voitu vielä helpottaa, koska muut eivät halua lähteä kun hänellä on hyvä juttu kesken.
- Hiha käyttää usein typeriä sanontoja ja hokee mainossloganeita kuten "Todella Kurkoa!".
- Hiha pukeutuu normaalisti, hän ei erotu joukosta pukeutumisellaan.
- Hiha jatkaa monesti nuoruuden kokoelmaprojektia. Miehillä tämä on useimmiten tyhjien erilaisten kaljatölkkien tai Finlandia-pullojen kokoelma kirjahyllyn päällä. Naiset tilaavat suurimman osan tavaroistaan posti-myynnistä.
Yleisesti ottaen Hihojen olemassaolo ryhmissä edellyttää tiettyä määrää sääliin kykeneviä ihmisiä, jotka luovat heille otollisen toimintaympäristön. Lutkuvasikka on huomannut navetassa varsinkin sikojen olevan usein Hihoja. Lehmät kun ovat perusluonteeltaan sen verran joviaaleja, etteivät viitsi muille ruveta avautumaan.
maanantai, marraskuu 17, 2003
Joo, väkijuomilla elikkäs viinaksilla tuntuu olevan omituinen vaikutus suomalaisen miehen tanssikäyttäytymiseen.
Uroot laittavat toki jalalla koreasti yksilöllisesti, mutta useissa heistä on havaittavissa vahva sisäinen yhteys tanssityylin kehittymisen ja illan aikana kiskottujen kuumien lumumbien määrän kanssa.
Nuo viriilit koppelon pojat painavat tanssilattian pyörteisiin, kuin nuoret metsot suolle soitimaan ikään. Vertaus ei onnu, sillä sitähän siellä haetaan... kontaktia seksuaalisen himon kohteeseen esittelemällä omia fyysisiä avujaan.
Lutkuvasikka on havainnut baaritiskillä teutaroidessaan MYYYYYYHHHH, MUUUUHHH!!! ja maitojuomia tilailtuaan, seuraavan kehityskaaren joka hallitsee poikia kansan urhokkaan, kun kyseeseen tulee diskokirma sekä shokkivalojen tahtiin hytkyntä;
Pientä vastahakoisuutta osoittaen he saapuvat parketille peittäen häpeänsä huumoriin, tässä vaiheessa näkeekin usein ylkien lyövän lekkeriksi tannsityylinsä ja yrittävän hauskuuttaa muita. Takana kuitenkin piilee surullinen yritys säilyttää omat kasvonsa perussuomalaisen miehen roolissa.
Pari rohkaisua otettuaan raajat ja estot alkavat vapautua, eikä Beverly Hills 91210 sarjan Brandon Walshilta opittu "kovat kundit ei tanssi" taktiikka enää kuullostakaan niin hyvältä. Viinan yllyttämät hormonit saavat kolvien silmät muljahtelemaan kokeeraavista päistä käsin, ne katselevat mahdollista lisääntymiskumppania joka saattaisi olla valmis haureuteen.
Lisälerketin kohistessa kajuuttaan uroiden loputkin itsekontrollin ja -kritiikin rippeet katoavat. Hän on kaunis ja yhtä musiikin kanssa... "Vittu mä vedän hyvin, jengi tsiigaa mua, VIIITTTU mä oon hyvän näkönen.". Sonninmullikka tuntee muiden katseet keinuvassa lantiossaan. Huvittuneet ilmeet hän tulkitsee hyväksyväksi nyökyttelyksi.
Ilta lähenee loppuaan ja sankarimme eivät enää välttämättä pysty kuin Ååke Blomqwistin videokurssilta oppimaansa humpan perusaskeleeseen ja siihenkin vain jos hänen katse on luotu jalkoihin. Seisontatuki on tarpeen, joten on parempi hakea aiemmin hyväksyvästi nyökytellyttä eläimellisen himon kohdetta hitaisiin...
Lutkuvasikka haluaa lopuksi huomauttaa, että yllä esitetty kehitys uroiden jorailussa vaatii läpi illan tasaisesti nautittuja väkijuomia.
Uroot laittavat toki jalalla koreasti yksilöllisesti, mutta useissa heistä on havaittavissa vahva sisäinen yhteys tanssityylin kehittymisen ja illan aikana kiskottujen kuumien lumumbien määrän kanssa.
Nuo viriilit koppelon pojat painavat tanssilattian pyörteisiin, kuin nuoret metsot suolle soitimaan ikään. Vertaus ei onnu, sillä sitähän siellä haetaan... kontaktia seksuaalisen himon kohteeseen esittelemällä omia fyysisiä avujaan.
Lutkuvasikka on havainnut baaritiskillä teutaroidessaan MYYYYYYHHHH, MUUUUHHH!!! ja maitojuomia tilailtuaan, seuraavan kehityskaaren joka hallitsee poikia kansan urhokkaan, kun kyseeseen tulee diskokirma sekä shokkivalojen tahtiin hytkyntä;
Pientä vastahakoisuutta osoittaen he saapuvat parketille peittäen häpeänsä huumoriin, tässä vaiheessa näkeekin usein ylkien lyövän lekkeriksi tannsityylinsä ja yrittävän hauskuuttaa muita. Takana kuitenkin piilee surullinen yritys säilyttää omat kasvonsa perussuomalaisen miehen roolissa.
Pari rohkaisua otettuaan raajat ja estot alkavat vapautua, eikä Beverly Hills 91210 sarjan Brandon Walshilta opittu "kovat kundit ei tanssi" taktiikka enää kuullostakaan niin hyvältä. Viinan yllyttämät hormonit saavat kolvien silmät muljahtelemaan kokeeraavista päistä käsin, ne katselevat mahdollista lisääntymiskumppania joka saattaisi olla valmis haureuteen.
Lisälerketin kohistessa kajuuttaan uroiden loputkin itsekontrollin ja -kritiikin rippeet katoavat. Hän on kaunis ja yhtä musiikin kanssa... "Vittu mä vedän hyvin, jengi tsiigaa mua, VIIITTTU mä oon hyvän näkönen.". Sonninmullikka tuntee muiden katseet keinuvassa lantiossaan. Huvittuneet ilmeet hän tulkitsee hyväksyväksi nyökyttelyksi.
Ilta lähenee loppuaan ja sankarimme eivät enää välttämättä pysty kuin Ååke Blomqwistin videokurssilta oppimaansa humpan perusaskeleeseen ja siihenkin vain jos hänen katse on luotu jalkoihin. Seisontatuki on tarpeen, joten on parempi hakea aiemmin hyväksyvästi nyökytellyttä eläimellisen himon kohdetta hitaisiin...
Lutkuvasikka haluaa lopuksi huomauttaa, että yllä esitetty kehitys uroiden jorailussa vaatii läpi illan tasaisesti nautittuja väkijuomia.
sunnuntai, marraskuu 16, 2003
Joo, tulipa taasen turvasta huvittunut mylväys televiissiota tihrutessa
Nelosen perjantain toimintapläjäys - Salasana Mercury - toi taas hellyttävästi esiin ameriikan ihmemaan käsikirjoittajien uudistumiskyvyttömyyden...
Tilanne:
Kiihkouskovainen rymysakki pitää panttivankina joukkoa pankissa, Jahven valittuihin on kuitenkin soluttautunut suuren ja mahtavan FBI:n agentti. Agentin kollegat ynnä paikalliset tolvanasheriffit piirittävät pankkia. Soluttautunut agentti pyytää lisäaikaa säästääkseen ihmishenkiä, mutta penseä pomoagentti antaa rynnäkkökäskyn... Tulos on ennalta-arvattava määrä räiskettä ja kylmenevää ihmislihaa. Rynnäkön jälkeen soluttautunut agentti ryntää ulso pankista hivuttaakseen rynnäkkökäskyn antanutta tylsämieltä. Suuret mielenliikutukset möyhentävät soluttautuneen agentin kasvoja hänen tirvaistua pomoagenttia "he olivat vain lapsia, vain lapsia", hän toteaa värisevällä äänellä. "Vielä pari minuuttia ja olisimme säästyneet verenvuodatukselta".
Elokuvassa rakennettiin pääosan esittäjästä huvittavasti hyvä mutta kova kyttä introlla, jossa hän lyö ihmisuhreja vaatineen älykääpiömäisen rynnäkkökäskyn antanutta byrokraattiagenttia... Upeaa. AMMMUUYYHHHH! Lutkuvasikka ainakin mylvi oikeudenmukaisuuden tajussaan pahnoillaan ja tunsi että siinä sai paha palkkansa, tuhma setä, niiin!!
Panttivankidraama-aloitus poliisi/agentti elokuvassa, omaperäistä! Päälle vielä oikeudentajuinen rivikyttä, joka leipoo vähämielistä päällystöä luuvitosella, ainutkertaista! Sääntöjenvastaisen ruumiillisen kurituksen jälkeen siirrytäänkin rivikytän pomon huoneeseen, missä tuhmaa (mutta oikeudenmukaista) kyttää torutaan ja hänet päätetään siirtää toisiin tehtäviin, nyt loppuvat superlatiivit ja sanon vaan AMMMUUUHH!
Täydelliseltä antikliimaksilta pelasti vain se, että urhealle soturillemme ei sentään osoitettu uutta työparia, jotta heistä sitten kovien kolhujen saattelemana lopulta olisi tullut lopussa parhaita ystäviä, vaikka yleensä soturimme kyllä työskentelee yksin.
Voiko elävä kuva enää ihanemmin alkaa??
Nelosen perjantain toimintapläjäys - Salasana Mercury - toi taas hellyttävästi esiin ameriikan ihmemaan käsikirjoittajien uudistumiskyvyttömyyden...
Tilanne:
Kiihkouskovainen rymysakki pitää panttivankina joukkoa pankissa, Jahven valittuihin on kuitenkin soluttautunut suuren ja mahtavan FBI:n agentti. Agentin kollegat ynnä paikalliset tolvanasheriffit piirittävät pankkia. Soluttautunut agentti pyytää lisäaikaa säästääkseen ihmishenkiä, mutta penseä pomoagentti antaa rynnäkkökäskyn... Tulos on ennalta-arvattava määrä räiskettä ja kylmenevää ihmislihaa. Rynnäkön jälkeen soluttautunut agentti ryntää ulso pankista hivuttaakseen rynnäkkökäskyn antanutta tylsämieltä. Suuret mielenliikutukset möyhentävät soluttautuneen agentin kasvoja hänen tirvaistua pomoagenttia "he olivat vain lapsia, vain lapsia", hän toteaa värisevällä äänellä. "Vielä pari minuuttia ja olisimme säästyneet verenvuodatukselta".
Elokuvassa rakennettiin pääosan esittäjästä huvittavasti hyvä mutta kova kyttä introlla, jossa hän lyö ihmisuhreja vaatineen älykääpiömäisen rynnäkkökäskyn antanutta byrokraattiagenttia... Upeaa. AMMMUUYYHHHH! Lutkuvasikka ainakin mylvi oikeudenmukaisuuden tajussaan pahnoillaan ja tunsi että siinä sai paha palkkansa, tuhma setä, niiin!!
Panttivankidraama-aloitus poliisi/agentti elokuvassa, omaperäistä! Päälle vielä oikeudentajuinen rivikyttä, joka leipoo vähämielistä päällystöä luuvitosella, ainutkertaista! Sääntöjenvastaisen ruumiillisen kurituksen jälkeen siirrytäänkin rivikytän pomon huoneeseen, missä tuhmaa (mutta oikeudenmukaista) kyttää torutaan ja hänet päätetään siirtää toisiin tehtäviin, nyt loppuvat superlatiivit ja sanon vaan AMMMUUUHH!
Täydelliseltä antikliimaksilta pelasti vain se, että urhealle soturillemme ei sentään osoitettu uutta työparia, jotta heistä sitten kovien kolhujen saattelemana lopulta olisi tullut lopussa parhaita ystäviä, vaikka yleensä soturimme kyllä työskentelee yksin.
Voiko elävä kuva enää ihanemmin alkaa??
perjantai, marraskuu 14, 2003
Joo, Yhdysvaltain presidentti yrjöpuska teki tuossa viime viikkoisessa puheessaan mielenkiintoisen rinnastuksen.
Hän puhui Lähi-idän, ja varsinkin Irakin demokratisoinnista ja toivoi pystyvänsä pitämään samankaltaisen puheen kuin Ronald Reagan ikään! Bush nuorempi viittasi kertaan, kun tuo vanha lännenlokari ilmoitti puheessaan kahdeksankymmentäluvulla, jotta nyt on kommunismi murtunut.
Rinnastus osoittaa samalla sen, että Yhdysvallat pitää molempia sotina, vaikka Neuvostoliitto ja Yhdysvallat eivät varsinaisesti kunnolla keskenään sotineetkaan kylmän sodan aikana.
MUTTA... Vaikka kuinka yritän pienillä vasikan aivoillani, en näe kommunismin murtumista Yhdysvaltain tekona, varsinkaan sotilaallisena sellaisena.
Yhdysvallat ottaessaan kunnian kommunistisen järjestelmän romahtamisesta silloisessa Neuvostoliitossa(tämä tietenkin on kunnia vain "länsimaista demokratiaa" ajavissa maissa), on mielestäni naurettavaa. Sitä voisi verrata pitkään kemiallisen vessan hajusta valittaneeseen naapuriin, joka silloin tällöin on levittänyt kakkijoiden kiusaksi punaista chilipulveria istuimelle, ottamassa kunniaa sen hajoamisesta tuulen kaadettua sen. Se että paskoessa kirveli, varmasti kismitti käyttäjiä. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä vessan kaatumisen kanssa??
Että kyllä se yrjöpuska kehtaa... Toisaalta, jenkkien poliittinen retoriikka on aina ollut kohtalaista ylisanailua lutkuvasikan agraariseen makuun.
Hän puhui Lähi-idän, ja varsinkin Irakin demokratisoinnista ja toivoi pystyvänsä pitämään samankaltaisen puheen kuin Ronald Reagan ikään! Bush nuorempi viittasi kertaan, kun tuo vanha lännenlokari ilmoitti puheessaan kahdeksankymmentäluvulla, jotta nyt on kommunismi murtunut.
Rinnastus osoittaa samalla sen, että Yhdysvallat pitää molempia sotina, vaikka Neuvostoliitto ja Yhdysvallat eivät varsinaisesti kunnolla keskenään sotineetkaan kylmän sodan aikana.
MUTTA... Vaikka kuinka yritän pienillä vasikan aivoillani, en näe kommunismin murtumista Yhdysvaltain tekona, varsinkaan sotilaallisena sellaisena.
Yhdysvallat ottaessaan kunnian kommunistisen järjestelmän romahtamisesta silloisessa Neuvostoliitossa(tämä tietenkin on kunnia vain "länsimaista demokratiaa" ajavissa maissa), on mielestäni naurettavaa. Sitä voisi verrata pitkään kemiallisen vessan hajusta valittaneeseen naapuriin, joka silloin tällöin on levittänyt kakkijoiden kiusaksi punaista chilipulveria istuimelle, ottamassa kunniaa sen hajoamisesta tuulen kaadettua sen. Se että paskoessa kirveli, varmasti kismitti käyttäjiä. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä vessan kaatumisen kanssa??
Että kyllä se yrjöpuska kehtaa... Toisaalta, jenkkien poliittinen retoriikka on aina ollut kohtalaista ylisanailua lutkuvasikan agraariseen makuun.
maanantai, marraskuu 10, 2003
Joo, miesporukoilla tuntuu olevan kumma tapa kohottaa yksi jäsenistä "HULLUKSI JÄTKÄKSI". Tämän jälkeen porukassa voidaan aina puhua, että "on se hullu, vittu, on se hullu". Asiaan kuuluu myös tämän hullun jätkän kaikkivoipaisuuden kyseenalaistamaton hyväksyntä, kun puheeseen tulee tappelut.
Annan esimerkiksi seuraavan kuvitteellisen keskustelun, jonka usean kuitenkin uskon tunnistavan:
- Joo, oltiin eilen raflassa ja sit joku kusipää tuli siihen haastamaan riitaa.
- No, mitä?
- No jotain se siinä heilu ja mussutti jurrissa.
- Oliks mitään myllyy?
- No en mä siinä viittiny ruveta tappelee.
-------[ tässä on kaksi erilaista versiota ]------------------------
Vrs. 1.
- Vittu onneks (täytä tähän HULLUN jätkän nimi) ei ollu messissä.
- Nii'i, vittu onneks...
Vrs. 2.
- Vittu ku (täytä tähän HULLUN jätkän nimi) olis ollu messissä.
- No älä!
---------------------------------------------------------------------------
Asiaan kuuluu, että "HULLU JÄTKÄ" voittaa aina tappelut, tai ainakin ottaa tyylillä turpaan. "HULLU JÄTKÄ" tekee myös useita muita tempauksia, joita kaveripiiri voi sitten kaljapäissään taivastella ja kertoa muillekin.
Kyseinen herra itse kuulee usein sanottavan, että oot sä kyllä hullu, jolloin hän kieltää asian nöyränä ja vähättelee tekojaan. Samaan aikaan hän kuitenkin tuntee salaista tyydytystä siitä, että on saavuttanut "HULLU JÄTKÄn" aseman kaveripiirissä. Häntä kuitenkin harmittaa, kun osa kaveripiiriin kuuluvien naisystävistä ei kutsu häntä yhteisiin illanviettoihin koska, "Se vitun hullu kuitenkin pilaisi juhlat". Samaan aikaan hän kuitenkin uskoo, että vaara kiehtoo naisia. Niinpä hän kertoo vaatimattomana hulluista tempauksistaan, uskoen samalla aiheuttavansa kuumotusta naispuolisten keskustelukumppaniensa kupeissa.
Muiden kaveripiiriin kuuluvien tulee taasen aina kysyä juhliin saapuessa, onko (täytä tähän HULLUN jätkän nimi) tulossa paikalle. Jos hän on kutsuttu, tulee kaikkien taivastella että mitä tästä vielä tulee, koska on se vaan niin HULLU ja samaan aikaan päivitellä ja toivoa ettei se ala riehumaan. Toisaalta, jos hän ei ole tulossa, tulee paikalla olevien muistella jotain aiempaa kertaa jolloin "HULLU JÄTKÄ" esiintyi epäsovinnaisesti juhlissa. Kaikkien tulee nauraa jutun päälle ja todeta että "on se hullu".
Ilmiö on monimuotoinen ja olen vasta raapaissut pintaa asiassa. Selityksiä tälle ilmiölle on varmasti useita, mutta itse uskon seuraavaan...
Joku on aina joka tapauksessa hulluin. Lisäksi ryhmä toimii ympäristöstä opitulla tavalla ja muillakin ryhmillä on "HULLU JÄTKÄ". Tällöin roolivaraus on jo olemassa kun ryhmä syntyy, jolloin joku pakotetaan asemaan halusi hän sitä tahi ei. Muut saavat myöskin tyydytystä elellessään normien mukana. Vaikka enää ei ole äitiä vieressä kiittämässä, kuvastaa ryhmän jäsenien mielet lämpimän pullanhajuisen kuvan takaraivoon, jossa äiti kehuu häntä, koska hän ei ole niin kuin "HULLU JÄTKÄ".
Yhtenä syynä on lisäksi pelko turpaan saamisesta, jolloin usko mukana olevan "HULLUN JÄTKÄN" kaikkivoipaisuuteen tuo valheellista turvaa ryhmän muille jäsenille.
Niinpä "HULLUN JÄTKÄN" rooli onkin vastuullinen. Vastuun vastineeksi tarjotaan enemmän liikkumavapauksia ryhmää ylläpitävässä säännöstössä.
Annan esimerkiksi seuraavan kuvitteellisen keskustelun, jonka usean kuitenkin uskon tunnistavan:
- Joo, oltiin eilen raflassa ja sit joku kusipää tuli siihen haastamaan riitaa.
- No, mitä?
- No jotain se siinä heilu ja mussutti jurrissa.
- Oliks mitään myllyy?
- No en mä siinä viittiny ruveta tappelee.
-------[ tässä on kaksi erilaista versiota ]------------------------
Vrs. 1.
- Vittu onneks (täytä tähän HULLUN jätkän nimi) ei ollu messissä.
- Nii'i, vittu onneks...
Vrs. 2.
- Vittu ku (täytä tähän HULLUN jätkän nimi) olis ollu messissä.
- No älä!
---------------------------------------------------------------------------
Asiaan kuuluu, että "HULLU JÄTKÄ" voittaa aina tappelut, tai ainakin ottaa tyylillä turpaan. "HULLU JÄTKÄ" tekee myös useita muita tempauksia, joita kaveripiiri voi sitten kaljapäissään taivastella ja kertoa muillekin.
Kyseinen herra itse kuulee usein sanottavan, että oot sä kyllä hullu, jolloin hän kieltää asian nöyränä ja vähättelee tekojaan. Samaan aikaan hän kuitenkin tuntee salaista tyydytystä siitä, että on saavuttanut "HULLU JÄTKÄn" aseman kaveripiirissä. Häntä kuitenkin harmittaa, kun osa kaveripiiriin kuuluvien naisystävistä ei kutsu häntä yhteisiin illanviettoihin koska, "Se vitun hullu kuitenkin pilaisi juhlat". Samaan aikaan hän kuitenkin uskoo, että vaara kiehtoo naisia. Niinpä hän kertoo vaatimattomana hulluista tempauksistaan, uskoen samalla aiheuttavansa kuumotusta naispuolisten keskustelukumppaniensa kupeissa.
Muiden kaveripiiriin kuuluvien tulee taasen aina kysyä juhliin saapuessa, onko (täytä tähän HULLUN jätkän nimi) tulossa paikalle. Jos hän on kutsuttu, tulee kaikkien taivastella että mitä tästä vielä tulee, koska on se vaan niin HULLU ja samaan aikaan päivitellä ja toivoa ettei se ala riehumaan. Toisaalta, jos hän ei ole tulossa, tulee paikalla olevien muistella jotain aiempaa kertaa jolloin "HULLU JÄTKÄ" esiintyi epäsovinnaisesti juhlissa. Kaikkien tulee nauraa jutun päälle ja todeta että "on se hullu".
Ilmiö on monimuotoinen ja olen vasta raapaissut pintaa asiassa. Selityksiä tälle ilmiölle on varmasti useita, mutta itse uskon seuraavaan...
Joku on aina joka tapauksessa hulluin. Lisäksi ryhmä toimii ympäristöstä opitulla tavalla ja muillakin ryhmillä on "HULLU JÄTKÄ". Tällöin roolivaraus on jo olemassa kun ryhmä syntyy, jolloin joku pakotetaan asemaan halusi hän sitä tahi ei. Muut saavat myöskin tyydytystä elellessään normien mukana. Vaikka enää ei ole äitiä vieressä kiittämässä, kuvastaa ryhmän jäsenien mielet lämpimän pullanhajuisen kuvan takaraivoon, jossa äiti kehuu häntä, koska hän ei ole niin kuin "HULLU JÄTKÄ".
Yhtenä syynä on lisäksi pelko turpaan saamisesta, jolloin usko mukana olevan "HULLUN JÄTKÄN" kaikkivoipaisuuteen tuo valheellista turvaa ryhmän muille jäsenille.
Niinpä "HULLUN JÄTKÄN" rooli onkin vastuullinen. Vastuun vastineeksi tarjotaan enemmän liikkumavapauksia ryhmää ylläpitävässä säännöstössä.
Joo, huomasinpa tuossa viime viikolla jotta olivat emännät Ruotsissa päättäneet pykätä pystyyn feministipuolueen.
Epäilen hankeen mielekkyyttä, koska kahtiajako miehiin ja naisiin myös politiikassa toisi varmasti tasa-arvoasian esille, mutta ajaisiko se todellista tasa-arvoa. Tosin en ole vielä itsekään päättänyt ajaako feminismi vain naisten asiaa, vaiko tasa-arvoa sukupuolten välillä. No, onko sillä niin väliäkään vielä, asiahan tulee ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa kun kaikki on tasa-arvoista, jonka jälkeen feminismin naisten puolesta ottamat askeleet ajavat ainoastaan naisten asemaan ja toimivat tasa-arvoa vastaan.
Se, onko parempi vaikuttaa sisältä vai ulkoa omana ryhmänään on vaikea ongelma. Feministien puolueen perustaminen ainakin toisi asian vielä selvemmin esille. Tämä saattaisi aiheuttaa turhaa asioiden mustavalkoistumista femiinisiin ja maskuliinisiin näkökantoihin. Sitä paitsi olettaen, että patriarkaatti todella vallitsee vielä täysissä voimissaan, olisi varsinkin tällaisen ryhmän toiminta helppo sivuuttaa vaahtosuiden pauhuna!! Ja vanha viidakon sananlaskukin tietää kertoa, että mikäänhän ei yhdistä yhtä hyvin kuin yhteinen vihollinen.
Toisaalta, olisihan se helppo käsittää asiat, kun kaikki asiat taivutettaisiin samalle jatkumolle, jossa asiat liikkuisivat ainoastaan maskuliinin ja femiinin välillä. Tämä johtaisi puolestaan aivan käsittämättömien asioiden sukupuolistumiseen ja kärjistyessään muuttaisi politiikan asiakeskustelua enemmänkin pillu vs. kulli linjalle, joka olisi väistämättä menetys.
Vähän ajan päästä pääsisimme lopullisiin mies- ja naispuolueisiin. Oikeisto ja vasemmisto katoaisivat ja kaikki olisi niin yksikertaista! Olisipahan enemmän aikaa muihin aktiviteetteihin, eikä politiikkakaan olisi enää niin vaikeaa ymmärtää.
Ainakin tämän totuusjärjestelmän vallitessa fakta on että miespuolue olisi paljolti oikeisto ja konservatiivit, naisten edustaessa demokraatteja ja vasemmistoa. Ruotsissakin feministipuoluetta ehdottaneet naiset tulevat vasemmistosta ja vihreistä, kun samaan aikaan maan oikeistopuolueet raapivat kokoon uutta yhteistyötä.
Upeaa!! Johan sen väittävät Nipponin poikienki vaihtavan kaksipuoluejärjestelmään vähitellen. Onhan se poliittisen kentän monimuotoisuudenkin hallinta käynyt tässä infoähkyn aikakaudessa liian vaikeaksi.
Epäilen hankeen mielekkyyttä, koska kahtiajako miehiin ja naisiin myös politiikassa toisi varmasti tasa-arvoasian esille, mutta ajaisiko se todellista tasa-arvoa. Tosin en ole vielä itsekään päättänyt ajaako feminismi vain naisten asiaa, vaiko tasa-arvoa sukupuolten välillä. No, onko sillä niin väliäkään vielä, asiahan tulee ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa kun kaikki on tasa-arvoista, jonka jälkeen feminismin naisten puolesta ottamat askeleet ajavat ainoastaan naisten asemaan ja toimivat tasa-arvoa vastaan.
Se, onko parempi vaikuttaa sisältä vai ulkoa omana ryhmänään on vaikea ongelma. Feministien puolueen perustaminen ainakin toisi asian vielä selvemmin esille. Tämä saattaisi aiheuttaa turhaa asioiden mustavalkoistumista femiinisiin ja maskuliinisiin näkökantoihin. Sitä paitsi olettaen, että patriarkaatti todella vallitsee vielä täysissä voimissaan, olisi varsinkin tällaisen ryhmän toiminta helppo sivuuttaa vaahtosuiden pauhuna!! Ja vanha viidakon sananlaskukin tietää kertoa, että mikäänhän ei yhdistä yhtä hyvin kuin yhteinen vihollinen.
Toisaalta, olisihan se helppo käsittää asiat, kun kaikki asiat taivutettaisiin samalle jatkumolle, jossa asiat liikkuisivat ainoastaan maskuliinin ja femiinin välillä. Tämä johtaisi puolestaan aivan käsittämättömien asioiden sukupuolistumiseen ja kärjistyessään muuttaisi politiikan asiakeskustelua enemmänkin pillu vs. kulli linjalle, joka olisi väistämättä menetys.
Vähän ajan päästä pääsisimme lopullisiin mies- ja naispuolueisiin. Oikeisto ja vasemmisto katoaisivat ja kaikki olisi niin yksikertaista! Olisipahan enemmän aikaa muihin aktiviteetteihin, eikä politiikkakaan olisi enää niin vaikeaa ymmärtää.
Ainakin tämän totuusjärjestelmän vallitessa fakta on että miespuolue olisi paljolti oikeisto ja konservatiivit, naisten edustaessa demokraatteja ja vasemmistoa. Ruotsissakin feministipuoluetta ehdottaneet naiset tulevat vasemmistosta ja vihreistä, kun samaan aikaan maan oikeistopuolueet raapivat kokoon uutta yhteistyötä.
Upeaa!! Johan sen väittävät Nipponin poikienki vaihtavan kaksipuoluejärjestelmään vähitellen. Onhan se poliittisen kentän monimuotoisuudenkin hallinta käynyt tässä infoähkyn aikakaudessa liian vaikeaksi.
perjantai, marraskuu 07, 2003
Joo, huomioni on tänään imagon nuorennus.
Kanadan lahja maailman iskelmätaivaalle, Celin "tykkään naida vanhoja kreikkalaisia miehiä" Dion, on vaihtanut hiustyylinsä Jennifer Anistonista blondiin versioon Pinkistä ranskankielisen pitkäsoittonsa myötä. Pitkät vartalonmyötäiset gaalailtamekot ovat vaihtuneet farmarijameksiin ja erinäisiin T-paitoihin jotka henkivät ostalgiaa DDR:n henkeen tahi jenkkiläisten hotrod-rakentajien lyhythihaisiin kauluspaitoihin vinkeine merkkeineen.
Celin jammaa mainoksessa rennosti bändin kanssa pienellä lavalla karaatsissa, elikkäs reenikämpillä, kun ennen Lontoon filharmoonikot eivät tuntuneet riittävän tälle Montrealin undulaatille (vrt. Pariisin varpunen).
Hänen ja meidän kaikkien harmikseen nenä kuitenkin on ja pysyy samana.
Yhtä ja sama, käsi ja perse, uskon kuitenkin että kaikki on mahdollista ja hän seuraa Paula Koivuniemen suomessa raivaamaa tietä ollen kahden vuoden päästä ulkomaiden makein 55 vuotias "kolmekymppinen".
Olen tapahtuman johdosta surullinen...
Kanadan lahja maailman iskelmätaivaalle, Celin "tykkään naida vanhoja kreikkalaisia miehiä" Dion, on vaihtanut hiustyylinsä Jennifer Anistonista blondiin versioon Pinkistä ranskankielisen pitkäsoittonsa myötä. Pitkät vartalonmyötäiset gaalailtamekot ovat vaihtuneet farmarijameksiin ja erinäisiin T-paitoihin jotka henkivät ostalgiaa DDR:n henkeen tahi jenkkiläisten hotrod-rakentajien lyhythihaisiin kauluspaitoihin vinkeine merkkeineen.
Celin jammaa mainoksessa rennosti bändin kanssa pienellä lavalla karaatsissa, elikkäs reenikämpillä, kun ennen Lontoon filharmoonikot eivät tuntuneet riittävän tälle Montrealin undulaatille (vrt. Pariisin varpunen).
Hänen ja meidän kaikkien harmikseen nenä kuitenkin on ja pysyy samana.
Yhtä ja sama, käsi ja perse, uskon kuitenkin että kaikki on mahdollista ja hän seuraa Paula Koivuniemen suomessa raivaamaa tietä ollen kahden vuoden päästä ulkomaiden makein 55 vuotias "kolmekymppinen".
Olen tapahtuman johdosta surullinen...
sunnuntai, marraskuu 02, 2003
Joo, esitän seuraavan kaavan joka on mielestäni tosi.
- Nainen on auto, mies on kuski -
Perusteeksi kelvannee se että, mitä enemmän naista on ajettu sitä enemmän sen arvo laskee, kun taas mitä enemmän mies on ajanut sitä arvokkaammaksi hänen kokemus koetaan, niin kauan ennen kuin elintoiminnot hidastuvat ja ajossa tapahtuu liikaa arviointivirheitä ynnä väsymystä.
Tätä ei pidä ymmärtää valtasuhteena jossa nainen olisi hallittava objekti (auto) ja mies hallitsisi (kuski). Päinvastoin, paskakin kuski saattaa ajaa hyvällä autolla kohtalaiseen tulokseen, kun taas hyväkään kuski ei pärjää paskalla koslalla.
Se, onko oikein että naaras jota on poljettu kuin tulpatonta mopoa luovuttaa samalla hyvää mainettaan polkijalleen, on taas eri asia. Totean ainoastaan että näin on...
- Nainen on auto, mies on kuski -
Perusteeksi kelvannee se että, mitä enemmän naista on ajettu sitä enemmän sen arvo laskee, kun taas mitä enemmän mies on ajanut sitä arvokkaammaksi hänen kokemus koetaan, niin kauan ennen kuin elintoiminnot hidastuvat ja ajossa tapahtuu liikaa arviointivirheitä ynnä väsymystä.
Tätä ei pidä ymmärtää valtasuhteena jossa nainen olisi hallittava objekti (auto) ja mies hallitsisi (kuski). Päinvastoin, paskakin kuski saattaa ajaa hyvällä autolla kohtalaiseen tulokseen, kun taas hyväkään kuski ei pärjää paskalla koslalla.
Se, onko oikein että naaras jota on poljettu kuin tulpatonta mopoa luovuttaa samalla hyvää mainettaan polkijalleen, on taas eri asia. Totean ainoastaan että näin on...